Mikä palkinto ja mitä selität?
Olenko itsesäälissä antanut hiusteni nousta kärsimyspokaaliksi rintasyöpäni jälkeen?
Olihan se hienoa, että jotain lähti kasvuun ja kukoistukseen pitkän nahkapäämaratonin jälkeen, myönnän.
Sekin oli plussaa, että sain ikäänkuin korvaushoitona kiharat kaikesta..siitä.
Onko millaiset tahansa hiukset merkki jostain normaalista, varsinkin naiselle - olet olemassa tässä normaalien naisten joukossa - itsenäisenä tukkasi kanssa?
Et feikkaa, et ole peruukki, et turbaani - olet kokonainen oman kuontalosi kera, saat relaa!
Sairaana elit toisenlaista minuutta.
Kaupassa ihmiset kavahtivat kortisonista turvonneita poskiasi ja silmiäsi, joissa ei kasvanut ripsen ripseä, eikä niihin voinut tökkiä Maybeline lash sensationalia.
Ah, sitä onnentunnetta, kun ripset alkoivat nousta kuin valkovuokot mullasta ja niihin sai taas huiskia maalia. Olin taas ihmisen näköinen.
Mitä!!!? Ripsivärikö sut tekee?
Turhamainenko vielä oikein?
Saa kai sitä nyt kaunistautua, ei kai se keneltäkään pois ole?
Voi vittujen vittu! Enkö voi antaa itselle meikkirauhaa, tukkarauhaa, kehorauhaa, olemisenrauhaa. LOPETA!
Lopetan.
Sairaus teki kierroksen jossain, ehkä mualimanympärysmatkan ja saapui luokseni uusin voimin. Kahdessa vuodessa ehtii aika pitkälle.
Ja ajatella paljon.
Tällä kertaa keuhkoni haluavat puheenvuoron, suotakoon se heille.
Noh!
Mitä viestitte kauniit, puita muistuttavat tuuheat ilmanantajani?
Olenko ehkä unohtanut käyttää elämänenergiaa iloon, onnellisuuteeni ja tulette siitä nyt motkottamaan?
Enkö siis saa elää tasapainoista, välillä tylsääkin elämää luonnon keskellä nauttien?
Ai en!?
Haastatte minut, jos oikein ymmärsin, ottamaan suuremman roolin itseni rakastamisessa kuin mitä ennen olen pystynyt ja voinut?
Kyllä, keuhkorakkaani, kyllä, kyllä kyllä - otan sen vastaan ja aion kautta keuhkoni, sydämeni, maksani, pernani, virtsarakkoni, munuaiseni rakastaa teidät lyttyyn, ruttuun, kumoon sellaisella voimalla, ettei sitä ole tässä kehomuodossa koskaan nähty.
Ettäs sitten tiedätte!
Hengitän rakkaudellista valoa, iloa, elämänvoimaa jokaikiseen soluuni ja annan sen virrata vapaana kuin voimapyörre - polttaen, kuorien, puhdistaen, valaisten kaiken uudeksi ja aidoksi minuksi.
Sellainen minä sitten.
By by kiharat!
Ehkä tapaamme
somehow,
somewhere.
